Bitter Sweet Symphony ja Lontoo
Istun täällä taas himmeesti valaistuneessa huoneessa, koneen äärellä ja tuttu, semisti haikee tunne valtaa mut taas. Tykkään siitä, vaikka onkin haikea, mutta myös optimistinen. Mua vähän harmittaa etten osaa säveltää biisejä tai maalata tai mitään, olis kivaa osata luoda omien tunnetilojen näköisiä ja kuuloisia asioita. Mut mulla on nää hetket, ja niistä oon ilonen, niitä on vaikee jakaa muille mutta ehkä niitä ei olekkaan tehty jaettaviksi. Harmi sinänsä, sillä paras ilo on jaettu ilo.

Ehkä elämäni tähän asti suurimman hetken toteutan Tiistaina. Bitter Sweet Symphony ja Lontoo vaan menee niin yks yhteen mun kirjoissa et god help me.

Jos nyt maalaisin taulun niin käyttäisin siinä violettia ja mustaa. Joo. Ja ihan hitusen oranssia sinne jonnekkin väliin.

Ja jos nyt tekisin biisin tulis sen nimeks Upon the heath


I insist, no more rock n' roll.